> (09.03.2010 - Juhani Artto) Journalistiliiton pääsihteeri Eila ”Ellu” Hyppönen jäi helmikuun lopussa eläkkeelle. Taakse jäi 38 vuotta toimintaa journalistien etujen puolesta. Ajanjakso sisältää liiton free-edunvalvonnan koko historian. Myös kamppailu pätkäjournalistien ja työn puutteesta kärsivien journalistien hyväksi alkoi Hyppösen kaudella. Liitto muuttui herraklubista naisenemmistöiksi edunvalvontajärjestöksi.

Miltä hänestä menneet vuodet ja vuosikymmenet free-, pätkä- ja alityöllisten journalistien edunvalvonnan osalta näyttävät? Ja millä tavalla toimintaa voitaisiin parantaa, TJAT! kysyi parissa kohdassa.

Free-näkökulma mukaan kaikkeen

”Freelancereiden asema liitossa on muuttunut todella myönteisesti. 1980-luvulla asetelmaa leimasi työsuhteisten ja freelancereiden vastakkaisuus. Liiton johto koki, että freelancerit vaativat järjestöltä kohtuuttomia. Freelancereiden joukossa taas moni ajatteli, että liitto ei tee mitään freelancereiden hyväksi.”

”Vähitellen vastakkainasettelun hedelmättömyyttä alettiin kuitenkin tajuta, puolin ja toisin. Oivallettiin, että freet ja työsuhteiset ovat samassa veneessä ja että ryhmät edustavat edunvalvonnan kahta puolta. Niiden edut eivät ole vastakkaisia, vaan vaikuttavat toisiinsa.”

Tämän ajattelun pohjalta luotiin liiton ensimmäinen free-edunvalvonnan strategia. Se hyväksyttiin vuonna 1998.

”Halusimme saada luottamusmiehet ymmärtämään free-edunvalvonnan perusasioita. Muutos on jatkunut noista ajoista lähtien hyvään suuntaan, joskin hitaasti.”    

”Jotkut työsuhteiset havahtuivat siihen, että hekin saattavat olla tulevaisuudessa freelancereita. Se lisäsi ymmärrystä freelancereita kohtaan.”

”Silti vieläkin asioiden valmistelussa välillä unohtuu se, että freelancereiden näkökulma pitää sisällyttää läpäisyperiaatteella kaikkiin asioihin. Onneksi freelancereiden edustajat muistuttavat puutteista rakentavasti. Ja mikä parasta, freelancerit itse toimivat aktiivisesti.”

Pelon voittamiseksi pätkätyöprojekteja

Journalistiliitto on toteuttanut 2000-luvulla useita pätkätyöprojekteja, joiden tuloksena yhteensä satoja määräaikaisia on vakinaistettu. Hankkeet ovat paljastaneet sen, että osalla määräaikaisuuksista ei ole ollut laillisia perusteita. Iso joukko määräaikaisia on tällä tavalla vakinaistettu muun muassa Yleisradiossa, Aamulehdessä ja Iltalehdessä.

Onko tällainen ”laillisten edellytysten tarkastaminen” riittävää määräaikaisten oikeuksien puolustamista?

”Hankkeet ovat tarpeen, koska liitto voi tarttua laittomuuksiin tehokkaammin kuin jatkomahdollisuuksiensa menettämistä pelkäävät määräaikaiset yksinään tahollaan. Pelko on luonnollista, koska media-ala on suppea, eikä kukaan halua hankalan tyypin mainetta.

”Aloimme toimia määräaikaisten hyväksi hankemuotoisesti 1990-luvulla. Sitä ennen puolustimme yksittäisten pätkäjournalistien oikeuksia.”

”Pelkkä hankemuotoinen toiminta ei kuitenkaan takaa määräaikaisten oikeuksien toteutumista. Työpaikoilla ja toimitusosastoissa pitäisi huolehtia, ettei kukaan työskentele epämääräisessä työsuhteessa. Se ei ehkä olisi edes ylivoimaisen vaikeata nyt, kun työnantaja on velvollinen määräajoin antamaan tietoa määräaikaisuuksien perusteista.”

Hyppönen perää tässä asiassa työpaikka-aktiiveilta ”ryhtiä”. Hän muistuttaa, että omien asioiden reipas hoitaminen antaa henkilöstä hyvän kuvan myös journalistina.

Hän arvelee, että 2000-luvulla työnantajat ovat hyödyntäneet laittomia määräaikaisuuksia tietoisemmin kuin aiemmin. ”Ennen se perustui pikemmin tyhmyyteen ja tietämättömyyteen kuin harkittuun käytökseen.”

”Viime vuosina työnantajien politiikka on muutoinkin ollut kovempaa kuin koskaan aiemmin urani aikana.”

Työvoiman ylitarjona vakava ongelma

Media-alalla työvoiman ylitarjonta on lisääntynyt merkittävästi viime vuosina. Alityöllisiä freelancereita on runsaasti sekä liiton jäsenkunnassa että vähien tulojen vuoksi myös liiton ulkopuolella. Samanaikaisesti sadat journalistit ovat kokonaan työttömänä.

Miten liitto on auttanut työn puutteesta kärsiviä jäseniään?

”Työttömyys ja alityöllisyys ovat olleet ongelmia ennenkin, mutta nyt ne ovat pahenemassa suuren määrän nuoria hakeutuessa alalle.”

”On ollut vaikeata toimia työttömien hyväksi. Kun Uusi Suomi kaatui, 120 työntekijää jäi kerralla työttömäksi, vieläpä laman aikana. Kokeilimme sijaispankkia ja työnvälitystä, mutta tulokset jäivät vähäisiksi.”

”Nyt vallitsevat ostajan markkinat. Työnantajapuoli on heittänyt sen silmillemme vähän väliä. Tes-neuvotteluissa on pitänyt kamppailla kahta kovemmin, etteivät työnantajat ole päässeet hyötymään ostajan markkinoista.”

”Ostajan markkinat luovat journalisteihin painetta pysyä nöyränä niin työntekijän kuin työnhakijankin asemassa.”

”Emme ole keksineet konsteja, joilla olisimme pystyneet pysyvästi ja laajasti vaikuttamaan työllisyyteen.”

”Ylitöiden rajoittaminen voisi olla tällainen keino. Se merkitsisi kaikille hyvää kehitystä. Se parantaisi jaksamista ja helpottaisi perheen ja työelämän yhteensovittamista. Työnantajallekin työntekijöiden jaksaminen olisi edullista.”

”Ylitöihin pitäisi turvautua vain poikkeuksellisissa tilanteissa, mutta niiden teettämisestä on tullut jatkuvaa. Tällaiset sumat pitäisi purkaa palkkaamalla lisää vakituista työvoimaa. Olen nähnyt, että niinkin on tehty.”

”Piiloylityöhön olisi päästävä kiinni. Piiloylitöiden tekeminen on epälojaalia työkavereita kohtaan, koska se antaa väärän kuvan työnteosta. Siitä olisi päästävä eroon.”

Onko se mahdollista?

”Ihan varmasti, mutta se vaatisi ongelman painottamista toiminnassa aiempaa enemmän, vaikka onhan siitä saarnattu.”

Hyppönen muotoilee ehdotuksen mahdollisen kampanjan sloganiksi: ”Ylityöt näkyviksi - ylitöitä vältettävä”.

”Kampanjalla voitaisiin luoda henkeä, joka tukisi yksilöiden suuntautumista omien ylitöidensä vähentämiseen. Parhaassa tapauksessa jotkut työn puutteesta kärsivät saisivat työpaikan tai toimeksiantoja.”

Palokuntahommat vievät resurssit

Viime vuonna liitto kampanjoi työhyvinvoinnin puolesta. Tavoitteisiin kuului kasvattaa tietoisuutta runsaisiin ylitöihin liittyvistä haitoista. Kampanjointi jäi kuitenkin suunniteltua suppeammaksi sen vuoksi, että kymmenissä mediataloissa yt-neuvottelut vaativat niin paljon liiton aktiivien ja asiamiesten resursseja.

”Samoin on käynyt usein ennenkin. Aina tulee palokuntahommia, jotka vievät ajan ja voiman. Sen seurauksena kehittämisprojekteja siirretään tuonnemmaksi. Niin kävi viime vuonna myös suunnitellulle A- ja B-palkkojen tarkastamiselle.”

Pitäisiko liitolla sitten olla kehittämispäällikkö, jolle varattaisiin aikaa suunnitella pitkäjänteisesti liiton kehittämistä?

”Herra varjelkoon liittoa kehittämispäälliköltä. Kehittämisen on perustuttava jatkuvaan ja tietoiseen luottamushenkilöiden ja liiton työntekijöiden yhteistyöhön.”

Vastavoima EK:lle tulee

”1970-luku oli Journalistiliitossakin aktivismin aikaa. 1980-luvulla juppimentaliteetti vaimensi toimintaa. 1990-luku meni laman seurausten hoidossa ja nyt elämme sitten työnantajan kovan hyökkäyksen aikaa.”

”Väitän, että vastavoima EK:n vyörytykselle nousee aikanaan. Ei EK voi ikuisesti yksin sanella, tehdäänkö tupoa vai ei tai mitä ylipäänsä tehdään.”

”Kansalaistoiminta voimistuu ja Journalistiliitolle se sopii hyvin. Olemme siihen valmiita. Sitä pahempi, ellei uutta nousua tule. Se johtaisi ay-liikkeen selvään kurjistumiseen 25-30 vuodessa.”

Miten voisimme jouduttaa ay-liikkeen ja kansalaistoiminnan uutta nousua?

”Aina asioita voi tehdä paremmin. Paljon riippuu asenteista. Yksittäisten jäsenten on oivallettava, että asioihin voi vaikuttaa puuttumalla niihin aktiivisesti.”

”Meillä on paljon uinuvia resursseja. Perushommat ovat kyllä aika hyvässä hoidossa näinkin toimien.”

Nuoria toimintaan

Journalistiliitossa on aika ajoin tullut pintaan eri jäsenryhmien vastakkaisasetteluja. ”Kukin niistä on aikansa lapsi”, Hyppönen kuittaa.

”Viime aikoina nuorten joukosta on kuulunut arvostelua, jonka mukaan liitto suosii vanhempia jäseniä. On ollut jopa nuorisoliikehdintää.”

Hyppönen ei pidä esitettyä arvostelua pahana. Sillä on myös hedelmällisiä seurauksia. ”On totta, että emme ole suuntautuneet tarpeeksi nuorten ongelmiin ja kehitelleet niihin liittyvää toimintaa.”

”Vanhemmilla jäsenillä on paremmat palkat kuin nuorilla, mutta myös viisikymppiset jäsenet ovat kärsineet irtisanomissuojan heikkoudesta. Sehän on koettu monessa mediatalossa, kun työnantajat ovat halunneet eroon hyväpalkkaisista, kokeneista journalisteista.”

”Ammattiliitossa on tietenkin tärkeätä, että kaikki jäsenryhmät ovat tasavertaisia järjestön toiminnassa ja että vastakkainasettelun sijaan korostetaan jäsenten yhteisiä etuja.”