Vuonna
2004 irtisanouduin Classic Radion musiikkipäällikkyydestä, kun tuotanto riistäytyi
täysin kumartamaan globaaleja omistajia: minulla ei ollut enää mitään valtaa edes
toimittamiini ohjelmiin, vaan musiikkilistat jyräsivät alleen niin suorat lähetykset
kuin toimitetut erikoisohjelmatkin. Tunsin, etten niissä olosuhteissa enää voisi
kirjoittaa nimeäni ohjelmieni alle.
Jatkoin kuitenkin free-toimittajana, juonsin blokkeja ja tein
satunnaisia ohjelmatoimeksiantoja. Minua painostettiin ryhtymään yrittäjäksi, mutta
kun en suostunut, tarjoukseni vaiettiin kuoliaaksi. Lähdin sitten kirjoittavaksi
free-toimittajaksi - siellä menikin jonkin aikaa todella hyvin, mutta seuraava
betoniporsas oli pitkäaikaisen työnantajani, A-lehtien A-sopimus.
Tekijänoikeudet siirtyisivät automaattisesti A-lehdille, jos
tekisin sinne juttuja. Omatuntoni ei antanut periksi, joten A-lehdet ovat nyt poissa
laskuistani.
Laskuja kuitenkin tippuu postiluukusta entiseen malliin, ja ne
olisi maksettava... Journalistiliiton soviteltu päiväraha on ollut pelastukseni.
Teen edelleen juttuja esimerkiksi järjestö- ja ammattilehtiin,
myös Saraan ja Oopperasanomiin, mutta joka kerran on myytävä itsensä uudestaan. Se on
hyvin raskasta, eikä toimitustiimiä tai sen yhteistyötä enää tunnu olevan olemassa.
Jatkokertomukseni saavutti tietyn kauhukliimaksin, kun
työvoimatoimisto keksi tarkistaa, olenko yrittäjä! Sain selvityspyynnön 12.12., ja
lähetin vastaukseni heti. Se kuitattiin saapuneeksi 19.12., mutta käsittelyyn kului
vielä aikaa pari kuukautta! Työvoimatoimikunta, joka käsittelee nämä selvitykset, on
tavattoman ruuhkautunut, eikä lakisääteisestä neljän viikon selvitysajasta voi kuin
haaveilla. Sain helmikuun lopulla vapauttavan päätöksen, jolloin vasta
Journalistiliiton työttömyyskassa saattoi maksaa päivärahani, ja olen ne
taannehtivasti nyt saanut, mutta odotusaika oli kohtuuton - ja laiton. Valitin eduskunnan
oikeusasiamiehelle, sillä en todellakaan ole tässä liemessä yksin, vaan kaltaisiani on
satoja.
Yrittäjyyteen painostaminen johtaa yhteen ja ainoaan
sylttytehtaaseen: riskien minimoimiseen ja siirtämiseen mahdollisimman pitkälle
työntekijöiden kannettaviksi. "Joustavuus" työvoiman käytössä merkitsee
nykyään sitä, että työvoimaa voidaan ottaa silloin kun tarvitaan ja pistää se
pihalle silloin kun halutaan.
Perusasia näyttää unohtuneen: ihminen tekee työtä, jotta
voisi elättää itsensä ja perheensä. Ihminen haluaa ja tarvitsee turvaa ja jatkuvuutta
sekä sosiaalisena olentona että yksilönä. Jatkuvuuden turvaaminen vakituisin
työsuhtein hyödyttäisi myös liike-elämää, jos kvartaalitalouden
lyhytjännitteisyydestä pystyttäisiin katsomaan pitkiin trendeihin. - Kumisaappaista
kännyköihinkin on ollut aika pitkä matka. (Pirjo Tuohimaa 16.03.2007)