Jatkoin kuitenkin free-toimittajana, juonsin blokkeja ja tein satunnaisia ohjelmatoimeksiantoja. Minua painostettiin ryhtymään yrittäjäksi, mutta kun en suostunut, tarjoukseni vaiettiin kuoliaaksi. Lähdin sitten kirjoittavaksi free-toimittajaksi - siellä menikin jonkin aikaa todella hyvin, mutta seuraava betoniporsas oli pitkäaikaisen työnantajani, A-lehtien A-sopimus.

Tekijänoikeudet siirtyisivät automaattisesti A-lehdille, jos tekisin sinne juttuja. Omatuntoni ei antanut periksi, joten A-lehdet ovat nyt poissa laskuistani.

Laskuja kuitenkin tippuu postiluukusta entiseen malliin, ja ne olisi maksettava... Journalistiliiton soviteltu päiväraha on ollut pelastukseni.

Teen edelleen juttuja esimerkiksi järjestö- ja ammattilehtiin, myös Saraan ja Oopperasanomiin, mutta joka kerran on myytävä itsensä uudestaan. Se on hyvin raskasta, eikä toimitustiimiä tai sen yhteistyötä enää tunnu olevan olemassa.

Jatkokertomukseni saavutti tietyn kauhukliimaksin, kun työvoimatoimisto keksi tarkistaa, olenko yrittäjä! Sain selvityspyynnön 12.12., ja lähetin vastaukseni heti. Se kuitattiin saapuneeksi 19.12., mutta käsittelyyn kului vielä aikaa pari kuukautta! Työvoimatoimikunta, joka käsittelee nämä selvitykset, on tavattoman ruuhkautunut, eikä lakisääteisestä neljän viikon selvitysajasta voi kuin haaveilla. Sain helmikuun lopulla vapauttavan päätöksen, jolloin vasta Journalistiliiton työttömyyskassa saattoi maksaa päivärahani, ja olen ne taannehtivasti nyt saanut, mutta odotusaika oli kohtuuton - ja laiton. Valitin eduskunnan oikeusasiamiehelle, sillä en todellakaan ole tässä liemessä yksin, vaan kaltaisiani on satoja.

Yrittäjyyteen painostaminen johtaa yhteen ja ainoaan sylttytehtaaseen: riskien minimoimiseen ja siirtämiseen mahdollisimman pitkälle työntekijöiden kannettaviksi. "Joustavuus" työvoiman käytössä merkitsee nykyään sitä, että työvoimaa voidaan ottaa silloin kun tarvitaan ja pistää se pihalle silloin kun halutaan.

Perusasia näyttää unohtuneen: ihminen tekee työtä, jotta voisi elättää itsensä ja perheensä. Ihminen haluaa ja tarvitsee turvaa ja jatkuvuutta sekä sosiaalisena olentona että yksilönä. Jatkuvuuden turvaaminen vakituisin työsuhtein hyödyttäisi myös liike-elämää, jos kvartaalitalouden lyhytjännitteisyydestä pystyttäisiin katsomaan pitkiin trendeihin. - Kumisaappaista kännyköihinkin on ollut aika pitkä matka. (Pirjo Tuohimaa 16.03.2007)