Määräaikaisprojektin kautta työsuhteita on saatu muutettua toistaiseksi voimassaoleviksi. Tämä nähdään mm. uusimmasta Yleisradion henkilöstökertomuksesta. Määräaikaisia oli vuoden 2004 lopussa 532, mikä on 71 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Vastaavana aikana toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa olevien määrä oli kasvanut 3 600:aan (+ 14).

2) Mikä on määräaikaisten sopimusten osuus uusista työsuhteista / kaikista työsuhteista?

Vuoden 2005 aikana liittoon liittyneistä uusista työsuhteisista jäsenistä määräaikaisissa tai osa-aikaisissa työsuhteissa oli puolet. Lisäksi mm. edellä mainitun määräaikaisprojektin kautta on ollut havaittavissa, että alalle tullaan juuri määräaikaisten työsuhteiden kautta. Näitä työsopimuksia käytetään usein myös koeajanomaisesti. Määräajan kuluessa halutaan selvittää työntekijän pätevyys tehtävässä.

Määräaikaisten työsuhteiden osuus kaikista työsuhteista löytyy kohdasta 1.

3) Miten määräaikaisuudet kohdistuvat eri sukupuoliin ja eri ikäisiin työntekijöihin?

Suoraan tutkittua tietoa ei ole. Alan opiskelijoista ja liiton uusista jäsenistä naisia on kolme neljästä. Määräaikaisia työsuhteita käytetään erityisesti nuorilla journalisteilla. Näin ollen lukumäärällisesti naisten osuus määräaikaisista työsuhteista on suuri. Muutamia tapauksia on myös tullut esiin, jossa määräaikaisen työsopimuksen jatko on ollut katkolla, kun työntekijän raskaus on tullut ilmi. Neuvotteluin työsuhteiden päättämiset on kuitenkin saatu vältettyä.

4) Millä perusteilla (työn luonne, sijaisuus, harjoittelu, muu näihin verrattava syy) ja minkälaisissa tilanteissa määräaikaisia sopimuksia solmitaan?

Kesätoimittajuus eli vakituisessa työsuhteessa olevien journalistien kesäloman sijaistaminen on määrällisesti suurin peruste määräaikaisiin työsopimuksiin. Muunlainen sijaisuus ja harjoittelu ovat myös yleisiä perusteita. Työn luonne on ongelmallisempi peruste. Määräaikaisuutta on saatettu perustella työn projektiluonteella tai toiminnan vakiintumattomuudella. Työ on kuitenkin voinut olla jatkuvaa uutistoimintaa.

Journalistisella alalla on perinteisesti tultu toistaiseksi voimassaoleviin työsuhteisiin määräaikaisten työsuhteiden kautta. Alan liikakoulutus on johtanut siihen, että määrällisesti suurempi joukko on tulossa töihin alalle. Määräaikainen työsuhde ei ole enää takuu vakituisesta paikasta. Liikakoulutus on myös tukenut trendiä, että määräaikaisuuksia käytetään koeajanomaisesti. Jos työn jälki ei miellytä tai työsuhteen ehdot eivät tyydytä, uusia työntekijöitä on oven takana tulossa. Perusteettomasta määräaikaisuudesta ei myöskään tällöin uskalleta käynnistää keskustelua.

5) Kuinka usein määräaikaisia sopimuksia jatketaan uusilla määräaikaisilla sopimuksilla (ketjusopimukset) ja kohdistuuko määräaikaisten sopimusten käyttö samoihin henkilöihin?

Määräaikaisten sopimusten ketjutus on yleistä. Pisimmillään määräaikaisten työsuhteiden ketjut ovat olleet yli kymmenen vuotta. Nämä sopimukset on yleisesti tehty vuodeksi kerrallaan, mikä kertonee työsuhteen jatkumisen sidoksesta vuosittaiseen budjettiin. Tällaisia sopimuksia on tullut esiin liiton määräaikaisprojektissa erityisesti Yleisradiossa. Myös isojen lehtien toimituksissa, kuten Sanomissa, Aamulehdessä, Iltalehdessä ja Keskisuomalaisessa määräaikaisia sopimuksia on ketjutettu. Useimmiten näitä sopimuksia taas on tehty yhdenjakoisesti useita peräkkäisiä saman kalenterivuoden aikana.

Pienissä toimituksissa on myös ollut tapauksia, joissa perustoimintaa on hoidettu harjoittelijoiden voimin. Kun oppisopimuskausi tai työvoimahallinnon harjoitteluaika on kulunut, otetaan tilalle uusi ”harjoittelija”. Usein näiltä harjoittelijoilta edellytetään jo vankkaa työkokemusta.

6) Missä määrin määräaikaisten työsopimusten käyttö ja sopimusten taustalla olevat perusteet ovat sopusoinnussa voimassaolevan lainsäädännön kanssa?

Liiton määräaikaisprojekti on osoittanut, että aina perusteita ei ole ollut. Vielä vuonna 2002 määräaikaisuuksien perusteita ei oltu kirjattu kattavasti työsopimuksiin, vaikka uusi työsopimuslaki tuli voimaan jo 2001. Viime vuosina tilanne on tässä suhteessa mennyt parempaan suuntaan.

Ongelmia on edelleen siinä, että työsopimukseen kirjatulle määräaikaisuuden perusteelle ei ole pitävää perustetta. Sijaisuusperuste on yhdessä tapauksessa tarkoittanut jopa kuolleen työntekijän sijaistamista. Sijaisuusketjuille ei aina löydy päätä. Työn luonne, määräajaton projekti, toiminnan epävarmuus ja vakiintumattomuus sekä “budjettisuunnitelman mukaiset määräaikaisuudet“ ovat ongelmallisia perusteita.

7) Mitä seurausvaikutuksia määräaikaisten sopimusten ja määräysten soveltamisesta on aiheutunut julkisella sektorilla?

Journalistisella alalla julkinen sektori tarkoittanee lähinnä Yleisradiota. Määräaikaisten työsuhteiden käyttö on Ylessä suhteellisesti alan laajinta. Tämä käy ilmi mm. kohdassa 1 esitellyn työmarkkinatutkimuksen tuloksista.

Liiton määräaikaisprojektissa Yleisradio on ollut parina viime vuotena keskeinen yritys. Määräaikaisia työsopimuksia ja työhistorioita on käyty läpi yhdessä luottamusmiesten kanssa runsaan parin sadan yleläisen osalta. Projektin toimenpiteiden kautta Ylessä on myös vakinaistettu parin viime vuoden aikana parisen sataa työntekijää.

Määräaikaisten työsopimusten perusteet puuttuivat yleisesti vielä vuonna 2001 ja 2002. Tämän jälkeen määräaikaisuuksien perusteet ovat tulleet järjestelmällisesti osaksi työsopimuksia. Ontuvia määräaikaissopimuksia kuitenkin tulee edelleen vastaan. Määräaikaisia sopimuksia on ketjutettu projekti-, sijaisuus- tai muulla perusteella, vaikka työhistoriasta on nähtävissä työn jatkuvuus.

8) Missä määrin määräaikaisten työsopimuksin teetetyssä työssä jää toteutumatta lainsäädännön tavoittelema perusturva?

Huoli työn jatkuvuudesta ja sen seuraukset (perheen perustaminen, asunnon hankinta jne.) ovat keskeisimmät ongelmat. Määräaikaisuus aiheuttaa yksilötasolla usein myös haitallista stressiä.

Näiden voidaan sanoa koskevan valtaosaa määräaikaisia työntekijöitä. Journalistiliiton tekemien selvitysten mukaan selvä vähemmistö (noin kolmannes) määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevistä haluaa olla määräaikaisessa työsuhteessa. Näissä joka kolmannessa tapauksessa määräaikainen työsopimus on myös työntekijän odotusten ja tarpeiden mukainen.

Liiton määräaikaisprojektissa kävi ilmi, että osassa taloja vain määräaikaisuuden puuttuvat perusteet ja työsuhteiden ketjutus ovat ongelmia. Työsuhteen ehdot ovat muuten lakien ja työehtosopimusten mukaiset. Osassa yrityksiä taas määräaikaisissa työsuhteissa (monesti tarvittaessa töihin tuleva, vuorokorttilainen tms.) palkkausperusteet ovat olleet toiset, huonommat kuin työehtosopimusten vähimmäistyöehdot. Ylityö- ja sunnuntaityökorvauksissa on myös saattanut olla puutteita. Varsinkin projektin alkuvuosina tuli esiin myös määräaikaisia työsuhteita, joissa lomat maksettiin rahana eikä lomaa annettu lomana.

Verrattaessa toistaiseksi voimassa olevassa ja määräaikaisessa työsuhteessa olevan henkilöstön työehtoja jäivät määräaikaiset selvästi alemmalle ansiotasolle.

Journalistiliitto selvitti osana määräaikaisprojektia työsuhteen ehtojen määräytymistä mm. Aamulehdessä, Iltalehdessä ja Sanomissa määräaikaisille ym. tehdyillä kyselyillä. Kyselyt ja niiden tulokset löytyvät liitteenä.

9) Millä tavoin määräaikaisissa työsopimuksissa työskentelevät työntekijät yhteensovittavat työ- ja perhe-elämän tarpeita yhdenvertaisesti vakinaisen henkilöstön oikeuksiin nähden?

Tässä ongelmia on ollut aikaisempina vuosina juuri lomien osalta. Yleisempänä kysymyksenä on keskusteltu myös siitä, miten määräaikaiset työsuhteet viivästyttävät perheiden perustamista ja lasten hankkimista.

Määräaikaiset eivät välttämättä voi käyttää hyväkseen kaikkia lain sallimia joustomahdollisuuksia, esimerkiksi osittaista hoitovapaata ja isyysvapaata.

10) Miten työsopimuslaissa säädetty syrjimättömyyden periaate toteutuu määräaikaisissa sopimussuhteissa?

Viime vuosina kehitys journalistisella alalla on mennyt parempaan suuntaan - ehkä osin liiton viisi vuotta kestäneen projektin seurauksena, kun eniten määräaikaisia työllistävät yritykset on käyty läpi.

Määräaikaisten oikeuksia esimerkiksi tulospalkkaan tai työnantajan järjestämiin työterveyspalveluihin on saatettu rajoittaa. Tai määräaikaisille työsuhteille on voitu asettaa vähimmäiskesto, jonka jälkeen määräaikainenkin on oikeutettu samoihin etuihin.

Työsopimuslain muuttaminen niin, että määräaikaiset työsuhteet lasketaan yhteen työsuhteesta johtuvia etuuksia laskettaessa, on parantunut tilannetta aikaisemmasta.

11) Onko määräaikaisten sopimusten käyttö linjassa tasa-arvolaissa säädettyjen syrjinnän kieltojen erityisesti raskauteen perustuvan syrjinnän kiellon kanssa?

Erityisesti määräaikaisten työsopimusten jakautumista miesten ja naisten kesken ei ole selvitetty. Kuitenkin, kuten jo edellä todettiin, alalle tulevista uusista journalisteista kolme neljästä on naisia. Määräaikaiset työsuhteet taas ovat erityisesti nuorten journalistien ongelma. Näin ollen määräaikaiset työsuhteet kohtaavat lukumäärällisesti suurempaa osaa naisia kuin miehiä. Lisäksi muutamia raskaustapauksia on tullut esiin, joissa määräaikaista sopimusta ei olisi jatkettu ilman luottamusmiehen ja liiton puuttumista tilanteeseen.

Arviot lainsäädännön toimivuudesta
ja tarvittavat ehdotukset

1) Toimiiko määräaikaisia koskeva lainsäädäntö sille asetettujen tavoitteiden mukaisesti?

Tilanne on viime vuosina mennyt parempaan suuntaan. Erityisesti tilannetta on parantanut se, että työsuhteen kestoon perustuvia etuuksia laskettaessa määräaikaiset työsuhteet lasketaan yhteen.

Ongelmia on edelleen erityisesti määräaikaisten työsopimusten ketjuttamisessa. Edelleen määräaikaisten työsuhteiden käyttö toistaiseksi voimassaolevien työsuhteiden sijasta on liian helppoa ilman lainmukaisia perusteita. Lain pääsääntö, että työsuhde on toistaiseksi voimassaoleva, ellei määräaikaisuudelle ole perustetta, ei aina toteudu. Tätä pääsääntöä on myös helppo kiertää, sillä nuoret, jotka määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevät, eivät halua vaarantaa työntekoaan riitauttamalla työsuhdettaan työnantajaansa.

Journalistiliiton määräaikaisprojektissa prosessiapua yksittäisille riitautuksille on tarjottu, mutta silti vain muutama yksittäinen tapaus on johtanut oikeudenkäyntiin. Tästä syystä liitto on selvittänyt määräaikaisten työsuhteiden ongelmaa kollektiivisesti selvittämällä nuorten journalistien työsopimuksia ja työhistorioita joukkona. Näin yksittäinen henkilö ei ole ollut yksin toimien kohteena.

Kollektiiviset selvitykset ovat johtaneet vakinaistamisiin, mutta tie on ollut pitkä ja vaivalloinen. Syyt nuorten haluttomuuteen tulla nimellään esiin ovat ymmärrettäviä. Yleisesti ei haluta lähteä riitelemään työnantajan kanssa heti työsuhteen alussa, varsinkin kun ala on pieni ja “kaikki tuntevat kaikki“. Alan liikakoulutus on myös yksi syy. Korvaavaa työvoimaa on hyvin saatavissa. Tämä korostuu erityisesti yliopisto- ja ammattikorkeakoulupaikkakunnilla, kuten Helsingissä ja Tampereella.

Ammattijärjestön tekemä kollektiiviselvitys ei myöskään saisi olla ainoa keino puuttua määräaikaisten työsuhteiden ongelmiin. Lain pitäisi toteutua automaattisesti.

2) Ehdotukset havaittujen ongelmien poistamiseksi

Ammattijärjestöjen ja luottamusmiesten asemaa määräaikaisten työsuhteiden käytön valvojana tulisi parantaa. Määräaikaisten työsopimusten perusteita yrityksissä ja toimituksissa pitäisi voida arvioida tuomioistuimessa ilman, että ensin pitäisi löytää yksittäinen työntekijä, jonka työsuhdetta arvioidaan. Ryhmäkannemahdollisuus ja ammattijärjestön itsenäinen kanneoikeus yleisessä tuomioistuimessa työsuhdeasioissa parantaisivat mahdollisuuksia puuttua epäkohtiin.

Määräaikaisten työsopimusten ketjutuksen ei pitäisi olla mahdollista käyttämällä toistuvasti samaa perustetta. Näin voitaisiin estää tai ainakin rajoittaa vuosittaisten ja muuten peräkkäisten määräaikaisten työsopimusten tekeminen uudelleen ja uudelleen. Jos samaan työhön olisi edelleen tarvetta yhden määräaikaisen työsopimuksen päättyessä, pitäisi työsuhteen tässä yhteydessä automaattisesti muuttua toistaiseksi voimassaolevaksi. Tässä voisi ajatella harkittavaksi takaisinottovelvoitetta määräaikaisessa työsuhteessa olleille työntekijöille, joiden määräaika on päättynyt.

Journalistiliiton määräaikaisprojekti

Journalistiliiton määräaikaisprojekti toteutettiin vuosina 2000-2004. Vuonna 2005 toiminta on siirtynyt liiton normaaliksi toiminnaksi.

Projektin kuluessa on käyty läpi määräaikaisten työsuhteiden käytön perusteita suurimmissa toimituksissa. Selvitystyötä on tehty tarpeen mukaan niissä yrityksissä, joissa määräaikaisten käyttö on tullut keskusteluun tai muuten esiin ongelmallisena asiana.

Projektissa selvitettiin työsuhteita Aamulehdessä, Iltalehdessä, Sanomissa, Yleisradiossa, MTV:ssä ja Keskisuomalaisessa. Selvitykset johtivat osin määräaikaisten työsuhteiden vakinaistamisiin. Seurannaisvaikutuksina ovat myös olleet paremmin kirjatut määräaikaisuuden perusteet ja varovaisuus määräaikaisten työsopimusten ketjuttamisessa samassa tehtävässä ja toimituksessa. Selvitysten etenemisestä on liitteenä Journalisti -lehdessä vuosien varrella julkaistuja kirjoituksia.

Myös lehdistön työnantajaliitto Viestintätyönantajat ry:hyn on oltu yhteydessä valvontakirjeiden muodossa. Nämä ovat johtaneet työnantajaliiton toimiin silloin, kun määräaikaisten työsopimusten ehdot ovat alittaneet myös työehtosopimuksen vähimmäistasoja. Liitteenä kolme valvontakirjettä.

Liitto on myös ohjeistanut luottamusmiehiään, kuinka määräaikaiskysymykseen pitää tarttua. Liitteenä Journalistiliiton kiertokirje 11/2004 toukokuulta 2004.

Lopuksi vielä erityisesti freelancereista

Pyysitte lisäksi erikseen tietoa journalistisen alan freelancer-työstä.

Lehdistössä työskentelevät 1 100 freelanceria ovat ammatinharjoittajan tai yrittäjän asemassa. Radiossa ja tv:ssä työskentelevät noin 600 freelanceria puolestaan ovat lähes poikkeuksetta työsuhteisen asemassa. Näissä työsuhteet ovat tulkittavissa lähinnä määräaikaisiksi työsuhteisiksi. Freelancereiden työsuhteinen työ ei näy kirjeen alussa kerrotussa tilastossa.

Freelanceriksi kutsutaan arkikielessä henkilöä, joka tekee erilaisia pätkä- ja keikkatöitä olematta vakituisessa työsuhteessa mihinkään työnteettäjään. Työmäärät ja tulot voivat vaihdella huomattavasti vuodesta ja kuukaudesta toiseen.

Lehdistön freelancer myy kirjoituksiaan, valokuviaan ja piirroksiaan ym. eri toimeksiantajille. Työ on muistuttaa käytännössä työsuhteisen journalistin työtä eikä toimintaan yleensä liity varsinaista yrittäjän riskiä. Enemmistöllä freelancereista ei ole omaa yritystä, vaan he työskentelevät ns. freelancer-verokortilla ja ovat lainsäädännöllisesti määrittelemätön ryhmä työntekijöiden ja varsinaisten yritysmuodossa työskentelevien itsenäisten yrittäjien välimaastossa. Kuitenkin tässä välimaastossa olevat henkilöt ovat useimmiten yrittäjiä.

Freelancerin pitäisi sopia palkkioistaan työn teettäjän kanssa. Tosiasiassa freelancerin mahdollisuudet neuvotella palkkiosta ovat huonot, ja palkkiotaso jää noin 2/3:aan työsuhteisen ansiotasosta. Freelancerin saama palkkio ei ole palkkaa, vaan hän vastaa työskentelystä aiheutuneiden kulujen lisäksi mm. työeläkkeen järjestämisestä, vuosilomasta ja muista sosiaalikuluista.

Työn tekemisen muoto muistuttaa toimeksiantajien palveluksessa, työsuhteessa olevien journalistien työntekoa. Suurin erottava tekijä on, että freelancer työskentelee omissa tiloissaan, usein kotonaan ja omilla laitteillaan. Tämä puolestaan johtaa yrittäjästatuksen syntymiseen ja työehtosopimuksen turvaamien työnteon vähimmäisehtojen poistumiseen.

Kansainvälisessä keskustelussa puhutaan taloudellisesti toimeksiantajistaan riippuvaisista ammatinharjoittajista (ns. EDW's, Economically Dependant Workers). Freelancertoimittajat on yksi tällainen ammattiryhmä.

SUOMEN JOURNALISTILIITTO
FINLANDS JOURNALISTFÖRBUND RY

Petri Savolainen

työehtoasiamies, OTK

LIITTEET

1) Journalistiliiton kyselyt määräaikaisille ja muille epätyyppistä työtä tekeville

• Aamulehden vuorokorvauslaiset 4.10.2000
• Kysely Iltalehdessä vuoropalkkioilla tekeville kevät 2000
• Kysely Helsingin Sanomissa vuoropalkkioilla tekeville kevät-kesä 2001

2) Journalisti-lehdessä julkaistut kirjoitukset liiton määräaikaisprojektista

• Suursiivous Aamulehden epätyyppisten järjestelyissä 23.3.2001
• Pätkän tekijöitä ei ole lannistettu 19.10.2001
• SJL epätyypillisen työn sudenkuoppien kimpussa 14.6.2002
• Pätkätyö ei tuo säästöä taloillekaan? 13.6.2003
• Pätkäprojekti etenee, mutta kivinen on tie 12.11.2004
• Keskisuomalainen vakinaisti kahdeksan 17.12.2004
• Pätkätyön pitäisi olla vaihtoehto, mutta vain sitä haluavalle 15.4.2005

3)Valvontakirjeet työnantajaliitto Viestintätyönantajat ry:lle

• Aamulehden vuorokorvausasia 13.12.2000
• Kustannusosakeyhtiö Aamulehden vuorokorvausasia 3.12.2001
• Keskisuomalainen Oyj:n määräaikaiset työsuhteet 7.10.2004

4) Journalistiliiton kiertokirje 11/2004